Olen aina viihtynyt käsitöiden, askartelun ja valokuvauksen parissa, jopa siinä määrin, että harrastuksista tuli päivätyöni. Kaikkea ei kuitenkaan voi tehdä eikä ajatella taloudellinen ansio mielessä. Työhuoneella syntyy kaikenaikaa jotain. Osa projekteista on ns. vaiheessa. Odottavat oivallusta, joka tulee tai sitten ei. Mielelläni jaan näitä projekteja, onnistumisia ja epäonnistumisia kanssanne. Tärkeintähän on matka, ei päämäärä. Ja eksyessään saattaa löytää jotain ihan uutta, jos ei muuten niin itsestään. Tervetuloa siis mukaan!
Jo lapsena opin, että jos haluan uuden vaatteen niin ensin haetaan kynä ja ruutupaperia. Siinä keittiönpöydän ääressä äiti leikkasi ja teki todeksi piirrokseni. Tämä oli toki osin yksinhuoltajan arjen sanelemaa, mutta yhtälailla luomisen ilosta kumpuavaa puuhaa. Muuhun ei ollut varaa ja hyvä niin. Oppi arvostamaan käsityötä ja pieniä asioita. Puutetta ei ollut - ainakaan niistä tärkeistä asioista.
Tällainen kaupungissa kasvanut tekee varmasti elämänmittaisen matkan ennen kuin emännäksi itsensä tunnistaa. Kasvatamme mieheni kanssa luomutilalla naudanlihaa ja maatilan arki rytmittää elämäämme. Poikimiset, kylvämiset, sonnanajot, rehunteot, puinnit, sonnanajot, rehunteot... ja yhteiset aamukaffit.
Kaksi teini-ikäistä miehenalkua pitää vanhemmat sopivasti varpaillaan. Sählyä, jalkapalloa ja sekalaisia murheita moottorivärkeistä.
Siunattua arkea. Siitä on tämä blogi tehty.
Rahalle haisoo? Mutta voi miten lujalla se raha onkaan. Olisi kellokortti-ihmisille erittäin tärkeää joskus vaihtaa luomuisännän rooliin. Ymmärtäisimme paljon paremmin toisiamme. Oikeastaan kuuluisi sivistykseen, että suomalainen tietää, mistä mistä kotimainen ruoka tulee.
VastaaPoistaToinen tutustumisen arvoinen asia olisi nähdä ja kokea Kauhava, Härmän ja Lapuan lakeudet. Kävisiköhän niin, että tulisi tunne, että heinäpaalien päällä makaaminen on terapeuttisempaa, kun Levin moottorikelkkasafarit tai Naantalin kylpylän pärskeet. "Kotiseutuni mun..."
Kyllä se ihan sonnalle haisoo. Kaikki mitä tulee, tähän myös menee. Siitä on viimeaikoina pitänyt huolen mm. nitraattidirektiivi. Postin mukana tulee harvoin iloisia yllätyksiä. Nykyään laiha posti on hyvä posti. Päivän lehti vaan - kiitos! Ihan oma valintahan tämä yrittäjyys on. Aina on asioita, jotka voisi olla paremmin. Mutta loppujen lopuksi moniko kokonaan haluaisi tai pystyisi luopumaan valitsemastaan elämäntavasta?
VastaaPoista